Niin mikä menee...No elämä...Kävin sitten lääkärissä ja sain uudet lääkkeet...Entiset ei kuulemma olletkaan sopivat,noh ei se mitään,hyvä vaan ois,että ois oikeet lääkkeet ja selviäis tästä masennuksesta ja vois elää suht´ normaalia elämää!Mua on ahdistanut ihan sikana ja on tuntunut,että Jumalakin on niin kaukana välillä ja miksi se sallii mulle tätä kaikkea.Sanotaanhan sitä,et kaikella on tarkotu,mut aina ei jaksa käsittää mikä se tarkotus on=(...Silti luen sanaa ja käyn kokouksissa ja uskon sen mitä mun taivaan isä lupaa,et heikoissa hän on väkevä ja onhan Jumala jo paljon tehnyt mulle,ihan oikeesti!!!Ei oo itsestään selvyys,että pystyn tässä olemaan kotona ja hoitamaan kaikki arjen askareet jne...Mä oli 2003 niin masentunut,että musta ois kuulemma voinut tulla ohan laitoskamaa...Eli ihmeet ei oo ohi.Jumala hoitaa meitä hitaasti ja hellästi,koska muuten me hajoaisimme palasiksi ja pieniksi sirpaleiksi.Meitä joitakin elämä vaan on potkinut niin pahasti päähän ja tehnyt meistä niin rikkinäisiä,että hoito kestää Jumalankin käsissä pitkään.Kaikkihan me jollain tavalla ollaan rikki,niinhän se on...Silti jos sä koet nyt,että oot tosi rikki niin tiedä,että täällä on yksi toinen joka on myös,eli,et oo yksin=)!olen elämän raakile... 

Mies sitten lähti 4 viikoks reissuun=,(,iksu on jo nyt vaikka sen lähdöstä 6 tuntia...Sit vielä tämän kaiken ikävän keskellä tulin niin epätoivoseks,et tein syntiä ihan tietoisesti ja nyt on tosi huonot fiilikset=(...Ei nukuta ei mitään...mut raamatussahan sanotaan,et armo riittää ja niin se riittää mullekin tänään...Pakko tai ei elämäs oo mitään järkee sen jälkeen!Mä jo mietin,et mahtaako Jumalalla jo mennä hermot muhun,kun teen tieten tahtoen pahaa ja sit ruinaan anteeksi...No Jumala näkee mun sydämen ja tietää,et mä en haluu tehä pahaa ja kadun ihan OIKEESTI!!!On sen verta pahat fiilarit...No joo pakko purkaa ajatuksiaan,mut sitä miestäni mulla on nyt kyllä niiiiin ikävä...Miten se nukuttaa,kun ei oo kukaan kuorsaamassa...huoh...

Mä oikeesti kaipaan johdatusta ja suuntaa...3 viikkoo viä sairaslomaa...En jaksa tehdä töitä jotka ei kiinnosta...mikä on kaiken tarkotus taas...silti sellanen rauha vaan on sydämessä ja sitä ei ota liikaa paineita...ehkä sitä syksyllä taas jaksaa...Eilen kun luin miten maailma luotiin ja kuinka Jumala kommunikoi ihmisen kanssa niin kuin mä vaikka mun mieheni kanssa...ihan siinä rupattelivat,hih...Sellasta kommunikointia mäkin kaipaan Jumalan kanssa ja siihen on mahdollisuus,kunhan omat lukot ei olis niin esteenä vaan vois olla avoimempi...Mä en oo loisto uskova,vaan rikkinäistökin rikkinäisempi,mut se miten isi Jumala on hoitanut niin se on ihan huikeen ihmeellistä...Tää masennus ja paniikkihäiriö ja ahdistuneisuus...hmm...nekin on joskus sit ohi...