Mä oikeesti kaipaan johdatusta ja suuntaa...3 viikkoo viä sairaslomaa...En jaksa tehdä töitä jotka ei kiinnosta...mikä on kaiken tarkotus taas...silti sellanen rauha vaan on sydämessä ja sitä ei ota liikaa paineita...ehkä sitä syksyllä taas jaksaa...Eilen kun luin miten maailma luotiin ja kuinka Jumala kommunikoi ihmisen kanssa niin kuin mä vaikka mun mieheni kanssa...ihan siinä rupattelivat,hih...Sellasta kommunikointia mäkin kaipaan Jumalan kanssa ja siihen on mahdollisuus,kunhan omat lukot ei olis niin esteenä vaan vois olla avoimempi...Mä en oo loisto uskova,vaan rikkinäistökin rikkinäisempi,mut se miten isi Jumala on hoitanut niin se on ihan huikeen ihmeellistä...Tää masennus ja paniikkihäiriö ja ahdistuneisuus...hmm...nekin on joskus sit ohi...