Niin mikä menee...No elämä...Kävin sitten lääkärissä ja sain uudet lääkkeet...Entiset ei kuulemma olletkaan sopivat,noh ei se mitään,hyvä vaan ois,että ois oikeet lääkkeet ja selviäis tästä masennuksesta ja vois elää suht´ normaalia elämää!Mua on ahdistanut ihan sikana ja on tuntunut,että Jumalakin on niin kaukana välillä ja miksi se sallii mulle tätä kaikkea.Sanotaanhan sitä,et kaikella on tarkotu,mut aina ei jaksa käsittää mikä se tarkotus on=(...Silti luen sanaa ja käyn kokouksissa ja uskon sen mitä mun taivaan isä lupaa,et heikoissa hän on väkevä ja onhan Jumala jo paljon tehnyt mulle,ihan oikeesti!!!Ei oo itsestään selvyys,että pystyn tässä olemaan kotona ja hoitamaan kaikki arjen askareet jne...Mä oli 2003 niin masentunut,että musta ois kuulemma voinut tulla ohan laitoskamaa...Eli ihmeet ei oo ohi.Jumala hoitaa meitä hitaasti ja hellästi,koska muuten me hajoaisimme palasiksi ja pieniksi sirpaleiksi.Meitä joitakin elämä vaan on potkinut niin pahasti päähän ja tehnyt meistä niin rikkinäisiä,että hoito kestää Jumalankin käsissä pitkään.Kaikkihan me jollain tavalla ollaan rikki,niinhän se on...Silti jos sä koet nyt,että oot tosi rikki niin tiedä,että täällä on yksi toinen joka on myös,eli,et oo yksin=)!olen elämän raakile...